En tiedä kysymykseen varmaa vastausta ja mielipiteitäkin siitä lienee monenlaisia. Itse uskon kuitenkin yleensä faktoihin, joten luulisin, että iso osa porukasta ainakin viisastuu, toki tutkimustietoa ei ole käytettävissäni.

Miksi kysyn tätä? Vanhemmiten olen löytänyt itseni pohtimasta monenlaisia mielestäni tärkeitä kysymyksiä, joita en ole aikaisemmassa elämässä koskaan nostanut tapetille. Esimerkiksi sitä, miksi minä äärimmäisestä köyhyydestä lähtenyt omituinen otus, olen päätynyt hyvinvoivana tänne Aurinkorannikolle, kun aika iso joukko samoista lähtökohdista lähteneitä kavereita on siirtynyt jo seuraavaan todellisuuteen.

Eräänä päivänä, nostin itselleni esiin kysymykseen, miten minusta tuli minä? Mitkä ovat olleet elämäni tärkeimmät asiat ja ihmiset, jotka ovat johdattaneet minut tähän loistavaan tilanteeseen ja olosuhteisiin, jossa voin todeta Matti Nykäsen sanoin ” Elämä on ihmisen parasta aikaa ja elämä on laiffii!”

Kaivoin muistilokeroistani nuo ratkaisevat tapahtumani ja sitten päätin nostaa yhden ylitse muihin, eli elämäni tärkeimmän oivalluksen. Kyllä kaikki esiin kaivelemani ihmiset ja tapahtumat ovat olleet tärkeitä, mutta jos pitää valita vain yksi, ei useita. Pitää valita, onko se Sampon muikut, itsepaistama sisäfilepihvi, katkarapukeitto, Neferneferneferin tekemä siskonmakkarakeitto, vai vielä joku muu. On valittava vain yksi, ruuassa valitsisin kuitenkin itse paistamani sisäfilepihvin, sorry muut mainitut.

Mutta kun mennään oikeaan asiaan ja elämään. Valintani oli myös selvä; oivallus siitä, että ELÄMÄ ON TÄSSÄ JA NYT ! Ei eilen eikä huomenna, vaan juuri nyt ja tässä tätä kirjoittaessa ja siitä täysin siemauksin nauttien.

Tämä oivallus tapahtui joskus 2013-14 tietämissä ja syventyi elämäntehtäväkseni tyttären ennenaikaiseen kuolemaan tammikuussa 14. Alku elämään tässä ja nyt opetteluun ei ulkopuolisen silmin ollut kovinkaan otollinen. Näin jälkeenpäin katsoen, se oli kuitenkin se ratkaiseva sysäys, joka sai minut toimimaan ajatuksen pohjalta. Tieto on yksi maailman yliarvostetuimmista asioista. Tiedolla ilman toimintaa ei ole mitään virkaa.

Miksi elämä tässä ja nyt on sitten niin tärkeää? Siksi, että ilman tässä ja nyt elämää, olemme unessa, kuten Yrjö Kallinen kirjoitti jo puolivuosisataa sitten. Oikeaa elämää ei ole menneisyydessä eikä tulevaisuudessa, oikea elämä tapahtuu vain tässä ja nyt. Emme voi muuttaa yhtään menneisyyden asiaamme, emmekä tietää tulevaisuuttamme. Sinuhen sanoin” Eilen oli eilen, tänään on tänään ja huomisesta ei kukaan tiedä!” Miksi siis käyttää aikaamme menneitten murehtimiseen tai tulevaisuudesta huolehtimiseen, kun kummillekaan asioille emme voi yhtään mitään. Elämä ottaa ja antaa. Nauttikaamme siitä. Erilaisten otantojen mukaan, kun ihmiseltä kysytään, mitä hän juuri nyt miettii; n. kahdeksankymmentä prosenttia sanoi pohtivansa jotakin mennyttä asiaa, viisitoista prosenttia jotakin tulevaa asiaa ja vain 5 % !!! ihmisistä kertoo olevansa täydellisesti tässä ja nyt!

Miksi hukkaamme tämän hetkemme menneisiin murheisiin tai huoliin tulevista? Moni menettää yöunensa ja mielenterveytensä pohtiessaan näitä murheita, joita ainakaan silloin yöllä ei voi mitenkään korjata, jos edes päivällä, menneitä ei ainakaan. Tulevaisuuteen voinemme jossain määrin vaikuttaa, mutta emme juurikaan nyt.

Tähän tulokseen olen tullut. Elämässäni on tapahtunut paljon hyviä ja paljon ikäviä asioita. Olen ollut monessa mukana ja kun olen niitä pohdiskellut, miksi mitäkin tein, tulin selkeästi siihen päätelmään, että olen oikealla tiellä eläessäni mahdollisimman täydellisesti tässä ja nyt!

Kuinka on ystävä sinun kanssasi? Kannattaisiko tehdä samanlainen pohdinta? Joku tietysti tarttuu siihen, että jos elää tässä ja nyt, kuinka voi pohtia menneitä asioita ja eikö yhtään pidä suunnitella tulevaisuutta? Ei se sitä tarkoita. Kyllä asioita voi käsitellä niin menneisyydestä kuin tulevaisuudesta, kunhan pitää asiat asioina, eikä anna tunteiden vallata pohdiskeluja, koska monet asiat ovat herättäneet ja herättävät edelleenkin paljon tunteita. Mutta, tunteitahan voi hallita, koska kaikki tunteet syntyvät omista ajatuksistamme, ei mistään muusta.

Tällaista tällä kertaa… Tässä blogissani tulen käsittelemään kaikenlaisia elämään liittyviä asioita, niin iloja kuin surujakin. Taloutta, elämää, huumoria, urheilua, Suomea, Espanjaa, vastakkain asettelua jne jne.

Ps. jos joku haluaa tietää lisää Elämä tässä ja nyt asiasta ( Se on yritykselleni rekisteröity tavaramerkki, kertonee siitä, että olen asiani kanssa ihan vakavissani); niin lisätietoa löytyy sivuiltani www.seppopennanen.fi/ ja valikosta Elämä tässä ja nyt, valikosta löytyy myös kirjastani ja huumoriosastolta mennyttä kamaa, huumorista iso osa filmattu Pekka Savolaisen toimesta Suomelassa.

Loppuun tulee aina minulle mieleinen musiikkiesitys ja loppukevennyksenä jokin esiintymisiini liittyvä videon pätkä tai juuri kuultu mehevä vitsi.

Muistakaa ottaa kantaa niin itse kirjoitukseen kuin musiikkiin ja huumoriin, kaikenlaiset mielipiteet ovat sallittuja, kunhan ne ovat esitetty asiallisesti. Erimieltä saa ja pitää olla. En ole mikään opettaja vaan elämästä täysin siemauksin nauttiva tarkkailija.

Adios, Hasta luego, nauttikaa elämästä…

Ensimmäisenä musiikkiesityksenä tulee oheinen Ismo Alangon Hetki hautausmaalla. Jonkun mielestä se voi olla synkkä, minulle se on iloinen laulu. Se tulee soimaan sitten kun päivänä tällä pallolla ovat muisto vain. Mielestäni se kertoo aidosti, kuinka paljon turhaa me kuljetamme mukanamme. Se on ollut osaltaan valaisemassa kuoleman käsittelyä itselleni, suhtautumiseni kuolemaan on hyvin samantapainen kuin Esko Valtaojan; En himoitse sen kohtaamista, mutta odotan sitä mielenkiinnolla. En pelkää lainkaan kuolemaa, uskallan sanoa rehellisesti, toki en ole sitä vielä kohdannut, joten tämä ajatus on vielä teoriaa

Huumoripläjäys on pitkä! Tämä on juuri 6.10.2019 tehty aamuyöstä Kupsin kannattajille yhdellä ainoalla otolla, ettei sitä ole mitenkään hiottu ja hinkattu. Tästä toivoisin kommentteja, onko se hauska niin kuin oli tarkoitus, vai pitäisikö se lähettää bittiavaruuteen ikuisiksi ajoiksi.